Kirjaudu sisälle

Navigointi:  Etusivu » Artikkelit » Runous » flow number 9

flow number 9 [linkki artikkeliin]


Arvoisa sosiaalipornoon erikoistuneen poikkitieteellisen historianlaitoksen nukkavieru
(vanhapieru) tutkijahän. Te siis Te, henkilö, joka luulee poikkitieteellisin perustein 
saavansa sisältöä pöytälaatikkokirjoittajien pirstoutuneilta kovalevyiltä pelastettujen
alkeellisten bittejen.. bittien.. 
Hengästyttävän sekava.. ja melko kaukaa kiertävää lausetta idean origon tasapainotetussa
keskipisteessä pitävä radiaani napsahtaa äänettömästi poikki. Kettinkiä ja muita karusellin 
kappaleita vaeltaa ilmassa. Aika seisoo hetken, antaa aikaa miettiä mitä kävi. 
Narskuen rutisee lausevaurion selkäranka unohdettujen ajatusten tammen kylkeen. Mätkähtäen
sisusiaan ja punaista nestettä irvokkaasti ruumiiseen syhtyneiden erinäisten reikien 
kautta ensin sottaisesti tammen kylkiin, sitten ohi tammen taakse, taas sivuille (ja vähän
eteen), lopulta jääden suippomadonlakkien peittämälle hyvien ideoiden matoiseen hautamaahan 
sykkimään viimeiset elon tipat ilmiön ympärille syhtyneen ekosysteemin ravinnoksi. \\\"Elä tule
paha pukki, isi, eno, saati ukki. Terve tuloo ostonuttu, kuhan ei-o kossu tuttu..\\\" 
Tyhjästä olet, ajatus, tullut, lauseena maahan maadut, ollos ylistetty se jokin kolmas,
asiaankuulumattomin toki. 
Onnettomaksi jäänet? Niin minäkin. Tietämättömyys on onnellisempi. \\\"Tule lause ruoja, täällä
on sun luoja, tule kis kis kis.. 
\\\"Sieluttomaksi jätät perkele, auta veljeäs hyvä helvetti! Katso mua silmiin, itkenkö?
ITKENKÖ saatana? Katsto niitä, itkeekö ne, hä?!\\\"
Ajatus on vain nurmikenttä. Sielä oppii liikkeelle. Sitten kun keksi siivet, sieltä voi
nousta eikä se ei muistuta enään kenttää. Eikä siellä, kuten usein väitetään, aina paista
aurinko. 

Olisin vainen maininnut, ettei seuraava kuten usein muutenkaan ole minusta, lähipiiristäni,
kaukomatkoistani, saati muistakaan mukavista touhutöppösistä kertova 
seuraava sekava pötkäle sanoja ja lauseita ole. Ne on vain pienen pieniä mielen luomuksia,
pienillä söpöillä rattahilla raksutetut, rationaalisuutta 
sängyn alle piilotuneet ajatuksen tolleroiset ja kailtaistensa hitaasti maatuvasta
siviiliuhrimassasta asurdoituva metaani joka vie tajunnan alenevalle luiskalle. Antoisaa hetkeä 
(arvatenkin) kesken jäävän tarinan parissa.  

 
Elipä kerran siellä täällä muuan hulttio. Rääväsuinen räkänokka. Kaakatti kauhtuneita
teorioitaan baarista kuppilaan, kuppilasta kontaten jatkoilla jos toisilla. Panikin välillä, 
aina kun annettiin. Sitä kukaan tosissaan ottanut, ja hyvä niin. Nuoruudessa unohtaa
puhuneesta niin paljon paskaa, kunnes kuulee saman paskan nuoremmiltaan. Tuttua paskaa, niin
että 
oikein hävettää ymmärtää sen vuorollaan vääntäneen, silmät tihrulla, tosissaan paskastaan.
Jokaisen on tämäkin vaihe mielellään läpi käytävä, nuoruus, ja parhaalta se maistuu 
nuorena. Säästyy varhais loppuikäisenä HD rahat rakkaan vaimomuorin hellimiseen,
sikälimikäli molemmat sattuu väistämään kansantaudit ja ei asioiden vastaista sotaa käyvien 
tahojen ahneet katseet. Jos silloin vielä hymyää ja haluaa toista halata voi sanoa että on
elämänsä oikein elänyt, ei siten mitä markkinamiehen ja takapirujen taskuihin valuu,
vaan sitä ihmisen elämää, sivistyneen eläimen elämää. Muuta silti, paska on spiraali enemmän
kun ympyrä. Se ikään kuin etenee, siksi ei huomaa tänään puhuvansa huomisen paskaa. 
Eikä sillä, hulttiota nämä asiat juuri paina. Hulttiolla on veisuu ja pillu mielessä. Eri
järjestyksessä tosin, mutta muistaa väärin ensimmäisen johtavan toiseen.  

to be, or nottu bii continued. 

salam
Kirjoittaja: casa
Julkaistu: Lokakuu 26, 2007
Muokattu: Heinäkuu 10, 2008
maeaVau, tykkaan!
Lähetetty: 26.10.07 17:54