Joulukuu 06, 2008
Sivuilla on ollut hiljaista viimeisen vuoden ajan. Uutta cms:n käyttöä ollaan protoiltu ja ehkäpä se vielä jonakin päivä...
Joulukuu 30, 2007
Vuoden viimeisen viikonlopun kunniaksi päivitimme voiman käyttöjärjestelmän uusimpaan Mandriva Linuxiin. Kaikki toimii j...
Navigointi: Etusivu » Artikkelit » Blogi » Kärsimättömyyden syvin olemus?
Kärsivällisyys… vaikea asia. Ainakin minulle. Miksi? Miksi, kuten ”miksi sen pitää olla minulle vaikeata” ja miksi, kuten ”miksi se on vaikeaa”. Mikä tekee kärsivällisyydestä juuri niin samperin vaikeaa? Siinä asiassa, mikä nyt painaa mieltäni, ajatus tulevaisuudesta muuttuu pitkäksi raastavan harmaaksi uurastukseksi, jolle ei ole mitään selkeää loppua, vaikka asia tulee aikanaan loppuun asti, jopa nopeammin kuin itsekään ymmärrän. Eihän tässä puhuta nyt vuosista, vaan vain muutamista kuukausista, jotka jälkikäteen ajatellen ovat kuin silmänräpäys, ainakin melkein. Mietin aikaa taaksepäin saman verran kuin nyt pitäisi jaksaa tulevaan. 5 pientä kuukautta. Viisi kuukautta sitten oli heinäkuu. Eihän se nyt niin kaukana ole ollenkaan. Miksi sitten eteenpäin ajateltuna 5 kk tuntuu pitkälle? Eikä kyse ole kuitenkaan tylsistä kuukausista, jolloin ei mitään tapahdu missään. Se on vain se mielikuva tylsyydestä ja kurjuudesta ja toivottomasta loputtomuudesta. Pitäisi saada kaikki huvi ja tyydytys ilman asiaan liittyvää pitkäkestoisempaa puurastusta. Aika itsekästä ja oma napaista, nyt kun sen näkee näin kirjoitettuna. Ehkä minun tulee suhtautua tähän projektiin ennemmin luonteenkasvatuksena, kuin minään muuna. Kyllä siellä lopussa se kiitos seisoo, vaikka sinne pääseminen kestäisikin hieman pidempään. Ehkä jo muutaman kuukauden kuluttua nauran makeasti omalle mielettömyydelleni valaistuneena ja malttavana? Tavoitteita pitää olla ja haasteita. Mikä sen parempaa kuin haastaa itsensä vaikealla alueella ja voittaa? Kai siinä (malttamattomuudessa) on se, että tykkään nähdä työni tuloksen ja on turhauttavaa kun tuntuu, ettei mitään saa aikaan. Jos minulle annettaisiin tehtävä siivota iso huoneellinen pieniä koriste-esineitä joko kerta istumalta tai esine päivässä, tekisin työn kerta istumalta, vaikka se olisikin hermoja raastavaa. Pieni piperrys, joka ei näy missään vie hermot. Miksiköhän? Tuleeko siinä omat moraaliarvot vastaan? Haluaisi olla hyödyllinen, ansaita paikkansa maailmassa rehellisesti. Viittaisi siihen, että pipertäminen (okei, ennakkoluuloinen termi) on mielestäni moraalitonta ja hyödytöntä, vaikka lopputulos olisikin sama (mutta pidemmällä aikavälillä). Ei silti, ihailen kärsivällisyyttä ja haluan tavoitella sitä, kunhan se ei poissulje ahkeruutta ja työteliäisyyttä. Niin… Tässä onkin aivopähkinää hetkeksi aikaa.Kirjoittaja: anonyymi
© 1999-2024, Harri Isola. All rights reserved. Layout-suunnittelusta kiitokset GetTemplate:lle. |